Seuraa sähköpostitse

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kirja-arvio: Olipa kerran työ

Olemme rakentaneet hyvinvointivaltion, johon meillä ei enää tunnu olevan varaa. Olipa kerran työ -kirja antaa hyviä eväitä keskusteluun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja ehdottaa monia reformistisia toimia, joita ainakin itse pidän hyvin perusteltuina.




Tulimme rakentaneeksi hyvinvointivaltion, jonka ylläpitoon ei ainakaan nykyisillä rakenteilla ole enää varaa. Juuso Pesälä ja Lilja Tamminen ovat käyneet haasteen kimppuun. Tuloksena on kirja Olipa kerran työ.

Kirja on kokonaisuutena ansiokas katsaus moniin aikamme megatrendeihin - tärkeimpänä työn korvautuminen automaateilla, roboteilla ja digitaalisilla järjestelmillä. Tätä on tapahtunut jo aiemminkin, mutta samalla on pystytty luomaan uutta, tuottavampaa työtä tilalle. Tällä kertaa ei ole ollenkaan varmaa, että koneiden syrjäyttämät työntekijät löytävät vähintään yhtä tuottavaa työtä tilalle pitkälläkään tähtäimellä.

Kirjan ehkä merkittävin puute on sen kapeahko lähestymistapa. Taloussosiologinen tulevaisuudentarkastelu ei ota aineellisia reunaehtoja kovin hyvin huomioon. Tämä johtaa onneksi vain harvoin selkeisiin virhearviointeihin ja toisaalta mahdollistaa monien asioiden syvällisen käsittelyn. Esimerkiksi kirjoittajat pohtivat, että olisi ollut ilmastonmuutoksen kannalta hyvä jos bensiini ei olisi syrjäyttänyt aikanaan etanolia polttoaineen lähteenä. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka etanoli on muodollisesti uusiutuva polttoaine. Esimerkiksi maissietanolin palaminen polttomoottorissa vapauttaa suunnilleen saman määrän energiaa kuin sen valmistamiseen on kulunut (fossiilista) energiaa. Maissietanoli ei siis juurikaan tarjoa nettoenergiaa eikä vähennä CO2-päästöjä. Samalla ruuan hinta on noussut ja/tai viljelyalaa jouduttu kasvattamaan luonnon monimuotoisuuden kustannuksella. Kooste maissietanolin energiapanoksen tuottokerrointa (EROEI) selvittäneistä tutkimuksista on kuvassa alla. Agrobiomassoista, kuten oljista, valmistetun etanolin EROEI on 2-3 Yhdysvalloissa, jossa satoisuus on korkea eli sekin on liian alhainen ollakseen merkittävä bensiinin korvaaja. Edes moderni biotekniikka ei siis väistämättä tarjoa olennaisesti kestävämpää etanolin valmistamista. Kirjassa puhutaan niukkuuden jälkeisestä ajasta sitä määrittelemättä. Oma näkemykseni on, että aineelliset reunaehdot eivät ole kadonneet mihinkään vaan niiden merkitys on nyt jopa suurempi kuin 1900-luvulla. Ville Lähteen kirja Niukkuuden maailmassa on hyvä katsaus aineellisiin niukkuuksiin.



Kirjassa toisaalta käsitellään ilmastonmuutoksen hillinnän haastetta erittäin hyvin eli kirja on tässä tärkeässä mielessä tukevasti kiinni aineellisessa maailmassa. Ilmastonmuutoksen käsittelystä kirjoittajat ansaitsevat ison kiitoksen. Vaikka kirjassa ei muuten huomioida aineellisia reunaehtoja kovinkaan selvästi, ei se lopulta juurikaan syö kirjan arvoa. Monet kirjassa esitetyt muutokset esimerkiksi verotuksen rakenteeseen ovat sellaisia, jotka ovat hyvin perusteltuja myös esimerkiksi tilanteessa, jossa halpojen luonnonvarojen ehtyminen aiheuttaa talouskasvua hidastavia ja/tai tuloeroja kasvattavia kytkentöjä.

Vaikka kirjaa edellä kritisoinkin, on kirja oikeasti todella hyvää luettavaa ja tarjoaa paljon ahaa-elämyksiä hyvinvointikysymyksistä kiinnostuneille. Vaikka aineellinen puoli jää ilmastonmuutosta lukuun ottamatta vähälle, kirjassa toisaalta paneudutaan syvällisesti moniin tärkeisiin kysymyksiin. Kirjassa on punnittua pohdintaa esimerkiksi demokratian ja sosiaalisen median kytkeytymisestä toisiinsa. Kirjoittajien käyttämä metodi tavoittaa hyvin esimerkiksi sen, miksi hyvinvoinnin ja vakauden narratiivi on korvautunut dystooppisella kuvalla hajanaisesta tulevasta. Kirjassa on myös hyvää historiallista katsausta Suomen talouden nykyisin omituiselta näyttäviin rakenteisiin esimerkiksi kaupungin ja maaseudun painottumisen suhteen. Kirjan verotuksen painopisteen muutosehdotukset ovat järjestään hyvin perusteltuja. Kuten kirjoittajat hyvin perustelevat, on eturyhmäpolitiikka ollut aikanaan paikallaan, mutta on nyt käynyt taakaksi. Tarvitsemme rakennemuutosta. "Rakennemuutosta" käytetään usein peitesanana näivettämiselle ja alasajolle. Tämä kirja muistuttaa, että rakennemuutos voi tarkoittaa myös visiota ja reformia.

Kirjan voi tilata esimerkiksi täältä. Kirjan henkeen sopii, että sen voi tilata vain (lähes) aineettomana eli sähköisenä [edit klo 21.43: kirjaa saa sittenkin myös sidottuna].

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti