Seuraa sähköpostitse

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tietohaaste

Sain tietohaasteen (Kirjavuori-blogi). Esittelen tässä lyhyesti viisi tietokirjaa.



Ohjeet:

–Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.

–Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
–Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
–Haasteen aloittajan Lukumadon kirjoitus tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
–Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.


Tietokirjat:


Alan Lightman: Einsteinin unet (1993). Kirjan ideana on, että patenttitoimistossa työskentelevä Albert Eistein nukahtelee työpäivänsä aikana ja näkee unia ajasta. Unet ovat mitä villeimpiä ja ne tutkiskelevat, että millainen maailma olisi jos aika olisi olennaisesti toisenlainen, esimerkiksi ei olisi olemassa syy- ja seuraussuhdetta tai jos aika olisi kehä. Muistan kirjan luettuani ajatelleeni, että Einstein olisi todennäköisesti ollut kirjasta ylpeä. Kirjan kieli oli myös omalakinen, joka on välittynyt käännökseen ilmeisen hyvin.





Charles Seife: Nollan elämäkerta (1993). Nolla on paljon muutakin kuin tyhjä joukko tai numero. Nollan historia on äärimmäisen mielenkiintoinen. Sitä on toisaalla palvottu ja toisaalla kavahdettu. Se on keksitty historiassa monta kertaa. Nollan (ja äärettömän, joka usein liittyy nollaan jollain lailla) syvällinen ymmärrys on ollut edellytys koetulle teknologiselle kehitykselle.




Rauno Tirri ja kumppanit: Biologian sanakirja (1993). Vaikka sanakirja ei ehkä kuulu haasteen joukkoon, niin otan sen silti. Opiskelin biotieteitä ja opinnoissa tuli vastaan paljon käsitteitä, joita ei ollut suomennettu. Niinpä hankin tämän sanakirjan, vaikka se tuntui opiskelijan kukkarossa aika isolta hankinnalta. En arvannut, että se opettaisi ajattelemaan, että mistä sanat ja käsitteet tulevat. Esimerkiksi EPO-hormonina tunnettu erytropoietiini tulee kreikankielen sanoista (erythros = punainen) ja (poiesis=tekeminen). Näin ei ole yllättävää, että EPO on punasolukasvutekijä. Kreikan ja latinan kieltä (mono, poly, iso, endo, ekso, morfi, geeni...) englantiin tai suomeen tuotuna tapaa melkein kaikkialla. Näitä yleisimmin esiintyviä "sanojen osia" ei ole edes lopulta kovin paljon, joten ne oppii aika nopeasti. Tästä sanakirjasta on ollut paljon iloa.




Sixten Korkman: Väärää talouspolitiikkaa (2015). Talous ja utopia -kirjassa (2012) Korkman sanoo, että talous voi kasvaa ikuisesti. Tuoreemmassa kirjassaan Korkmanin voi tulkita tulleen hyvin epäileväiseksi ikuisen talouskasvun suhteen. Korkman pohtii klassisen ajan taloustieteilijöiden näkemyksiä kasvun loppumisesta. Klassisen ja nykyisen uusklassisen taloutieteen ero onkin selkeimmillään siinä, että jokseenkin kaikki klassiset taloustieteilijät pitivät talouskasvua varsin lyhytikäisenä ilmiönä, joka tulee loppumaan. Uusklassinen taloustiede ei puolestaan näe mitään rajoja talouskasvulle vaan sen parissa jopa perustellaan kuinka talous voi kasvaa ikuisesti (atomeja voidaan järjestellä rajattomasti vaikka atomeja on rajallinen määrä jne.). Tämän pohdinnan lisäksi kirja on sekä hyvä katsaus sotien jälkeiseen talouspolitiikkaan Suomessa (verattuna kansainvälisiin suuntauksiin) että johdatus taloustieteen historiaan. Siinä on myös hyvää pohdintaa Suomen emujäsenyyden taustoista. Minulle oli jokseenkin uusi asia, että emu-jäsenyyden mahdollisista haitoista varoiteltiin aikanaan Suomessa ilmeisen paljon ja nyt ne haitat näyttäisivat aika pitkälti toteutuneen.





Osmo Soininvaara: Fillarilla Nizzaan (2008). Soininvaara pyöräilee Tallinnasta Nizzaan ja ajattelee matkalla ääneen. Tämä on matkakertomus, mutta siinä pohditaan paljon esimerkiksi maatalous-, liikenne- ja energiapolitiikkaa.  Pidän Soininvaaran tavasta käyttää järkeä ja pohtia "ääneen" asioita. Kirja on mielenkiintoinen konseptinakin, sillä se on saanut alkunsa blogikirjoituksista ja sen lopullisessa muodossa on otettu huomioon blogiin tulleet kommentit. Kirja toiminee hyvin myös oppaana pyörämatkaa Eurooppaan suunnittelevalle. Soininvaaran kirjoista paremmin aikaa kestäviä ja monille lukijoille mielenkiintoisempia varmasti ovat Vauraus ja aika (2007), Sata-komitea (2010) ja Vihreä politiikka (2012). 



Haastan seuraavat blogit:
Avointa ajattelua
Gaia - ainoa kotimme
Passiivi-identiteetti

Luet tietokirjoja, mutta et saanut haastetta? Voit ottaa silti haasteen tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti