torstai 11. joulukuuta 2014

Liuskekaasu- ja öljyhuippu lähellä?

Yhdysvaltain liuskekaasun varaan on laskettu paljon. Teksasin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan liuskekaasun tuotantohuippu saatetaan kuitenkin saavuttaa jo vuonna 2020 eli yli 20 vuotta aiemmin kuin Yhdysvaltain energiaviranomaisen arvio on. Tuoreen tutkimuksen mukaan liuskekaasun tuotanto saattaa kääntyä tuotantohuipun jälkeen jyrkähköön laskuun. Liuskeöljyn tuotantohuippu lienee vielä lähempänä. Tuore öljyn hinnan lasku voi johtaa öljyn tuotantohuippuun muutaman vuoden sisään.





Yhdysvaltain energiaviranomaisen (EIA) mukaan liuskekaasun tuotanto kasvaa ainakin vuoteen 2040 asti. Nämä arviot eivät perustu yksityiskohtaiseen geologiseen dataan, vaan suhteellisen epävarmoihin oletuksiin. Alan teollisuuden edustajat ovat esittäneet huomattavasti skeptisempiä arvioita liuskaasun potentiaalista.

Teksasin yliopiston tutkijat määrittivät yli tuhannen liuskekaasun porauskaivon tuotantohistorian ja mallinsivat tämän tiedon perusteella tulevan kaasuntuotannon. Näitä tuloksia ei ole vielä varsinaisesti julkaistu tiedejulkaisuissa, mutta Nature-lehden toimitus sai tulokset nähtäväkseen etukäteen. Teksasin yliopiston tutkijat arvioivat Yhdysvaltain neljä suurinta liuskekaasun esiintymää vähintään 20 kertaa tarkemmalla resoluutiolla kuin EIA:n arviossa käytettiin. Heidän tuloksensa kertovat, että hyvälaatuisia esiintymiä (sweet spots) on EIA:n olettamaa paljon vähemmän. Heidän tulostensa mukaan liuskekaasun tuotanto saavuttaa tuotantohuippunsa varsin todennäköisesti jo vuonna 2020 ja laskee sen jälkeen suhteellisen jyrkästi.

Teksasin yliopiston tutkijat käyttivät EIA:n hintaskenaariota liuskekaasulle, joten heidän tuloksensa on tässä mielessä vertailukelpoinen EIA:n kanssa. Pankkiiriliikkeiden ja konsulttitoimistojen arviot liuskekaasun potentiaalista ovat olleet vielä paljon hurjempia kuin EIA:n, joten ristiriita näiden ja Teksasin yliopiston tutkijoiden arvion välillä on silmiinpistävä (kuva 1).
Kuva 1. UT tarkoittaa Teksasin yliopistoa. Lähde.



Tämä tulos poikkeaa rajusti EIA:n arvioista. EIA:n pääjohtaja Adam Siemenski totesi vuonna 2013, että ei ole epäilystäkään siitä, että Yhdysvaltain maakaasun tuotanto kasvaa vuoteen 2040 asti. 
"For natural gas, the EIA has no doubt at all that production can continue to grow all the way out to 2040."
Teksasin yliopiston tutkijat eivät ole pessimismissään ainoita. Post Carbon Instituten (PCI) tuoreen raportin mukaan liuskekaasun tuotanto jää noin 40 % pienemmäksi kuin EIA:n arvio. PCI:n arvion (joka sekin perustuu geologiseen dataan kaikkein suurimmista esiintymistä) mukaan liuskekaasun tuotanto saavuttaa huippunsa jo ennen 2020 eli se ennakoi vielä aikaisempaa tuotantohuippua kuin Teksasin yliopiston tutkijat. Myös PCI:n arviossa liuskaasun tuotanto kääntyy varsin jyrkkään laskuun tuotantohuipun jälkeen. Näkemysero EIA:n ja näiden kahden geologista dataa käyttävän arvion välillä on siis varsin suuri sekä tuotantohuipun ajankohdan, että huipun jälkeisen laskunopeuden välillä.

Syy EIA:n varsin suureen tuotantoarvioon piilee siinä, että se olettaa parhaiden tuotantokaivojen tuotantotietojen olevan yleistettävissä ainakin piiritasolla (county). Geologinen data ei tue tätä näkemystä, sillä tuotantokaivojen laatu heikkenee ilmeisen nopeasti sen jälkeen kun parhaat kaivot on hyödynnetty.

EIA on aiemmin korjannut rajusti arvioitaan hyödynnettävissä olevasta potentiaalista sekä liuskekaasun että liuskeöljyn suhteen, kun varsinainen geologinen analyysi on valmistunut. Esimerkiksi Marcellus -nimisen esiintymän liuskekaasun tuotantopotentiaalista leikattiin 80 %. Puolan liuskekaasupotentiaalista leikattiin 99 % ja Monterreyn eiintymän "jättimäisestä" liuskeöljypotentiaalistakin 96 %. Lähde (sivu 5). Jälkimmäinen tarkistus "vei" noin kaksi kolmasosaa USA:n tuotettavissa olevasta liuskeöljystä.

Teksasin yliopiston tutkijat tiedostavat, että heidän tuloksensa voivat osoittautua pessimistiseksi tai optimistiseksi. Heidän mukaansa on olemassa ilmeinen riski, että kaasun käyttöön investoidaan enemmän kuin mitä kaasua tulee olemaan varaa käyttää.

Voi olla, että nesteytetyn maakaasun (LNG) hankkeita ei kannata ainakaan pelkästään liuskekaasun varaan jättää Euroopassa. Mikäli liuskekaasun hinta nousee, niin kannustimet viedä sitä Yhdysvalloista tai muualta Eurooppaan vähenee. Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että jos Yhdysvalloissa saavutetaan tuotantohuippu varsin pian, niin liuskekaasuinvestoinnit muualla kuivuvat kasaan.

Entä liuskeöljy?


Liuskeöljyn tuotantohuipppu on Yhdysvalloissa EIA:n  arvion mukaan 2021. PCI:n arvion mukaan se on 2016. (ks. sivut 9 ja 14 täältä.) PCI:n arvion mukaan liuskeöljyn tuotanto laskee tuotantohuipun jälkeen paljon rajummin kuin EIA:n arviossa.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennakoi WEO2013 -raportissaan, että liuskeöljy ei siirrä globaalin öljyntuotannon huippua kuin muutamalla vuodella ja että Yhdysvaltain liuskeöljybuumi ei tule toteutumaan muualla maailmassa likimainkaan samassa mittakaavassa. IEA:n vuoden 2010 WEO-raportin mukaan perinteisen, halvan öljyn tuotantohuippu oli vuonna 2006. Globaali öljyntuotanto laskisi IEA:n arvion mukaan 6-8 % vuosittain, jos investoinnit öljyn etsintään ja tuotantoon lopetettaisiin nyt.

Teknologisia läpimurtoja ja uusien suurten esiintymien löytöjä voi olla edessä, mutta teknologian kehitys ei koskaan tule saamaan yliotetta esiintymien laadun heikkenemisestä. Suuria öljyesiintymälöytöjä ei ole tehty vuosikymmeniin, vaikka tekniikat esiintymien löytämiseen ovat kehittyneet huomattavasti. Kyse on korkeintaan ja lähinnä viivytystaistelusta. Mitä enemmän pääomia ja tuotettua energiaa investoidaan (takaisin) fossiilisen energian tuotantoon, niin sitä jyrkempään laskuun saattaa tuotanto kääntyä tuotantohuipun jälkeen. Tätä ilmiötä kutsutaan Seneca-jyrkänteeksi. Investoinnit fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ovat moninkertaistuneet 2000-luvulla (täällä enemmän siitä) ja kasvaneet huomattavasti tuotannonlisäystä nopeammin.

Hiljan öljyn hinnanlaskua on hehkutettu, että se on hyvä asia Suomen taloudelle. Näin on ymmärtääkseni vain jos aikahorisontti on lyhyt. Tämän hinnanlaskun seurauksena isot öljy-yhtiöt leikkaavat investointejaan rajusti ensi vuonna (mm. ConocoPhillips 20 %, Kanadan Precision Drilling 44 %). On vielä ennenaikaista vetää johtopäätöksiä, mutta on aivan mahdollista, että öljyntuotannon huippu koittaa jo muutaman vuoden sisään.

Yhdysvalloissa ilmoitettujen porausaloitusten määrä pieneni 40 % lokakuusta joulukuulle. Tämän voi odottaa näkyvän muutaman kuukauden viiveellä tuotetussa öljyn määrässä (ei välttämättä yksi yhteen, koska oikeuksista alhaisemman tuottavuuden kaivoihin luovutaan ensin).

Öljyn tuotannon kasvu ollut Pohjois-Amerikan varassa


Kuten kuvasta 2 voi havaita, on globaali öljyntuotannon (raakaöljy ja ns. maakaasunesteet) kasvu ollut Pohjois-Amerikan liuske- ja tervahiekkaesiintymien varassa. Suuri osa tästä tuotannosta voi muodostua kannattamattomaksi, mikäli öljyn hinta on liian alhainen.


Kuva 2. Lähde EIA. Data on vuosineljänneksittäin, mutta vuodesta 2014 on esitetty vain kaksi ensimmäistä vuosineljännestä.


Onko OPEC-maissa halua/kykyä kasvattaa tuotantoa jatkossa, jos Pohjois-Amerikassa öljyinvestoinnit lähtevät laskuun? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta OPECin omista raporteista näkee, että porauskaluston määrää on siellä lisätty merkittävästi viime vuosina, mikä viittaisi siihen, että siellä on ainakin jossain määrin yritetty pitää yllä/lisätä tuotantoa (kuva 3). Mielenkiintoista on, että porauskaluston nelinkertaistuminen ajoittuu juuri aikavälille, jolloin öljynhinta nousi voimakkaasti ja toisaalta johon osui halvan, perinteisen öljyn tuotantohuippu.

Kuva 3. OPEC:n porauskaluston määrä 1984-2013. Lähde: OPEC. Baker Hughes -data antaa samankaltaisia lukuja, joten nämä luvut lienee lähellä totuutta.



Kirjoituksen jatko-osassa tulen pohtimaan (mahdollisen) öljyntuotantohuipun merkitystä EU:n ja Suomen kannalta. Samalla käyn läpi vaihtoehtoja öljylle ja sen niukkuuteen sopeutumiseen.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti