Seuraa sähköpostitse

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Ruotsin talouskasvu 1800 - 2000 osiin purettuna

Ruotsin energiankulutuksesta on poikkeuksellisen kattavat tilastot yli 200 vuoden ajalta. Näin Ruotsin talouskasvussa energian osuutta on mahdollista tutkia pitkiltä aikajaksoilta. Energian rooli Ruotsin talouskasvussa on ollut suuri, mutta on muuttanut luonnettaan ja laskenut ajan saatossa. Voiko talouskasvu kytkeytyä irti energiankulutuksesta?



Ruotsin energiankulutus viimeisen 200 vuoden ajalta on poikkeuksellisen hyvin dokumentoitu. Energian kustannusosuus Ruotsin kansantaloudesta on vaihdellut arvosta 1 arvoon 0,1 eli sadan prosentin ja 10 %:n välillä 1800 - 2000 (lähde). Nykyisin moderneissa yhteiskunnissa, kuten Ruotsissa, tuo suhde on tyypillisesti 5-10 %. Kun osuus on 1, niin talous koostuu käytännössä energian tuottamisesta, kuten maanviljelystä, jolloin elintaso ei voi olla kovin korkea. Ruotsin talous kasvoi keskimäärin 2,51 % vuodessa vuodesta 1800 vuoteen 2000 eli sen talous yli 140-kertaistui tuona aikana,


Kuva 1. Energian osuus Ruotsin kansantaloudesta 1800-2000. Osuus 1 tarkoittaa, että energialla on 100 %:n kustannusosuus taloudessa. Lähde
Astrid Kander, Lundin yliopiston taloushistorian professori, on yksi Euroopan energiankulutuksen ja taloudellisen kehityksen historiaa viimeisen 500 vuoden ajalta käsittelevän ansiokkaan kirjan (Power to the People, Energy in Europe over the Last Five Centuries) kirjoittajista. Kirjan liitteessä A on mallinnustulokset Ruotsin talouskasvusta 1800-2000. Tässä mallinnuksessa on luovuttu monista varsin epärealistisista oletuksista, joiden varassa talouskasvua on perinteisesti mallinnettu. Tärkeimmät oletukset, joista Kander ja kumppanit luopuivat mallinnuksessaan:

0. (Lisätty 23.9.14) Talous ei koostu vain pääomasta ja työstä, kuten uusklassisessa taloustieteessä usein mallinnetaan historiallisista syistä. Agraariyhteiskunnassa pääomana oli suureksi osaksi maata, jolle yhteyttämisen mahdollistava auringonvalo lankesi. Tällöin energia tuli tavallaan automaattisesti otettua huomioon. Kun agraariyhteiskunnasta siirryttiin ajan myötä teollisuusyhteiskuntaan, niin tuotannontekijäksi oli pääoman ja työn ohella pitänyt ottaa myös energia mukaan. Pelkkä pääoma ei tuota mitään, vaan tarvitaan myös energiaa. Kander ja kumppanit ottavatkin energian huomioon. . Kun energia otetaan malliin mukaan niin työn ja pääoman ulkopuolelle jäävän "teknologian" osuus pienenee tyypillisesti radikaalisti.

1. Työn, pääoman ja energian kustannusosuudet taloudesta (BKT eli bruttokansantuote) ovat vakioiset eivätkä muutu ajassa. Kuten näemme kuvasta 1, niin energian kustannusosuus on vaihdellut Ruotsissa arvosta noin 1 arvoon 0,1, joten oletus ei ole missään määrin realistinen. Ruotsi on käynyt OECD-maalle aivan tyypillisen kehityskulun, jossa talouden orgaaniset rajoitteet (maa-ala, metsät...) syrjäytettiin 1800-luvulla siirtymällä kuluttamaan fossiilisia polttoaineita teknologisen vallankumouksen myötä.

2. Tuotannontekijän kustannusosuus BKT:sta heijastaa sen osuutta tuottavuuskehityksestä. Eli jos energian osuus kansantaloudesta on vain 5 % niin se vastaa vain 5 prosentista tuottavuuskehityksestä, jolloin sen voi  jättää pois mallista. Tämän oletuksen havaitsee mahdollisesti kyseenalaiseksi yksinkertaisella ajatusleikillä:  jos öljyn kustannusosuus BKT:sta on 4 % ja talous kasvaisi muuten 1 prosentin, niin neoklassisen taloustieteen oletuksen mukaan talous kasvaisi 0,96 %, mikäli talous ei saisi lainkaan öljyä käyttöönsä. Kuinka realistiselta kuulostaa?

3. Energiaa voi rajatta korvata työllä ja pääomalla. Yhdestä tuotannontekijästä voidaan luopua uusklassisen taloustieteen mukaan vaikka kokonaan lisäämällä rajatta toista tuotannontekijää. Esimerkiksi rengastehdas saa tuotettua saman verran renkaita vaikka se jäisi ilman öljyä jos se palkkaa äärettömän määrän työntekijöitä. Ei vaikuta realistiselta, sillä rengastehtaassa lienee pelkkiä peukalonpyörittäjiä, jos tehtaalle ei saada lainkaan renkaiden tärkeintä raaka-ainetta.

4. Teknologian kehitys on aina yhtä nopeaa työn, pääoman ja energian käytölle taloudessa. Jos energiasta on niukkuutta, kuten energiakriisien aikaan 1970-luvulla, niin energian käyttöön saattaa kohtistua enemmän teknologian kehittymispainetta. Toisena aikana taas työvoimasta voi olla niukkuutta ja sähkö halpaa, jolloin kehityspaine kohdistunee enemmän työn korvaamiseen muilla tuotannontekijöillä.

5. Yhden megawattitunnin edestä lisää märkiä koivuhalkoja tuottaa saman verran talouskasvua kuin saman lämpöarvon verran lisää öljyä. Kander ja kumppanit eivät olettaneet, että kaikki energia on yhtä laadukasta taloudelle, vaan antoivat mallissa tilaa energian laadun parantumiselle ajan myötä ottamalla siihen energian laatua kuvaavan parametrin.

Kanderin ja kumppaneiden mallinnuksen tulokset ovat kuvassa 2. Energian (joka koostui kolmesta eri tekijästä, eroteltu kuvassa 3) ohella talouskasvun tekijät olivat työ ja pääoma sekä näiden yhteinen teknologian kehittyminen. Energian käyttöön kohdistuva teknologinen kehitys on sisällytetty energian osuuteen.

Kuva 2. Talouskasvun lähteet Ruotsissa 1800 - 2000. Lähde: Kander et al., Power to the People, 2013, liite A.
Mallinnuksella ei voida koskaan kuvata täysin realistisesti todellisuutta, mutta osa malliin tehdyistä oletuksista vääristää vähemmän todellisuutta kuin toiset. Kanderin ja kumppaneiden talouskasvumalli lienee yksi realistisimmista, joilla talouskasvua on koskaan mallinnettu. Se muistuttaa Ayresin ja Warrin (2001) kehittämää mallia, jonka perusteella saadaan energiankäytön kasvulle ja käytön tehostumiselle 88-100 %:n osuus työn ja pääoman lisääntymisen ulkopuolelle jäävästä "teknologisesta kehityksestä" Yhdysvalloissa 1900-luvulla. Myös Reiner Kümmel ja Charles Hall työtovereineen ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia, joiden mukaan 1900-luvulla talouskasvusta 50-90 % on johtunut energian käytön kasvusta ja tehostumisesta mallista ja maasta riippuen.

Mallinnustulosten perusteella energian osuus talouskasvusta oli lähes kolme neljäsosaa 1800-luvun alkupuolella ja lähes 70 % vielä 1800-luvun lopullakin. 1900-luvun alkupuolella energian osuus on tippunut jo alle puoleen. Toisen maailmansodan jälkeen energian rooli on ollut enää vähän yli neljännes talouskasvusta.

Pääomaan ja työhön kohdistuva teknologinen kehitys on ollut 1800-luvulla mallin mukaan olematonta eli nolla ja siksi se ei näy kuvassa 2 lainkaan. 1900-luvun alussa sen osuus talouskasvusta oli 20 % ja toisen maailmansodan jälkeen se on ollut yli 40 %. Työn osuus on laskenut melko tasaisesti ja pääoman puolestaan noussut melko tasaisesti aikajakson aikana. Työn ja pääoman rooli ei millään neljällä aikavälillä ole ohittanut energian ja (pääoman ja työn) teknologisen kehityksen osuutta talouskasvussa.

Yllättävintä on kenties se, että kun energian määrä on ollut sen laatua ja siinä tapahtuvaa teknologista kehitystä suurempi vielä toisen maailmansodan jälkeenkin (kuva 3). Öljyn osuuden kasvu kulutuksessa lienee selittää pitkälti 1900-luvun alun suuren rooli energian laadun kehittymiselle.


Kuva 3. Energian rooli talouskasvussa Ruotsissa 1800 - 2000. Eroteltu energian määrä, laatu ja teknologinen kehitys. Lähde: Kander et al., Power to the People, 2013, liite A.

Mallin mahdollisia heikkouksia pohtiessa tulee mieleen ainakin se, että missä määrin globalisaatio vääristää energiankulutuksen tilastointia. Ruotsissakin tuotantoa on ulkoistettu luultavasti paljon viime vuosikymmeninä. Mikäli energiaintensiivinen, mutta jalostusarvoltaan vähäinen osa tuotantoa on ulkoistettu vaikkapa Kiinaan, niin eikö silloin näytä siltä, että Ruotsissa bruttokansantuotetta syntyy ikään kuin vähemmällä energiankulutuksella vaikka energiankulutus on saattanut jopa kasvaa? Päälle tulee vielä rahdin aiheuttama energiankulutus, jota sitäkään ei tilastoida Ruotsin kulutukseksi.
.

Talouskasvun ja energiankulutuksen irtikytkeytyminen

Mallinnuksen perusteella näyttää mahdolliselta, että Ruotsin talouskasvussa energian rooli pienentyy entisestään jatkossa. Esimerkiksi edessä mahdollisesti oleva robotisaatio eli kolmantena teknologisena vallankumouksena pidetty voimakas ICT-teknologioiden kehittyminen voi olla edessä. Höyryvoimaa ja kehittynyttä metallurgiaa voidaan karkeasti pitää 1800-luvulla tapahtuneena  1. vallankumouksena ja sähkön ja polttomoottorin tuloa 2. teollisena vallankumouksena 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Automaation ja tietotekniikan kehitys 1960-luvulta alkaen voidaan käsittää 3. teollisena vallankumouksena, josta siis ollaan kenties nähty vasta pieni osa.

Kander ja kumppanit pitävät mahdollisena, että talouskasvu ja energiankulutus voidaan irtikytkeä toisistaan kolmannen teollisen vallankumouksen seurauksena. Historioitsijoina he suhtautuvat tähän mahdollisuuteen kuitenkin kriittisesti. He esimerkiksi pohtivat mahdollisesti edessä olevan öljynkulutuksen niukkuuden mahdollisia vaikutuksia talouteen ja toteavat, että niitä ei tunneta. Jos ja kun energiajärjestelmä on tulevaisuudessa jälleen siirtymässä pois fossiilisesta hiilestä, niin kompensoiko nykyinen valtava tietopohja orgaanisen, vähähiilisen talouden kasvurajoitteet? Tämä kirjoittajien kysymys on sellainen, jota hyvin vähän osataan edes kysyä. Eli yksinkertaistettuna: fossiiliset polttoaineet toivat nykymuotoisen talouskasvun, joten menetetäänkö talouskasvu mikäli niistä luovutaan? Vai auttaako tieto meidät energiasiirtymän yli?

Power to the People on mielenkiintoinen kirja ja sen perusteella saa kattavan kuvan siitä kuinka Euroopassa siirryttiin orgaanisesta kasvun rajoitteita sisältävästä taloudesta fossiilisia polttoaineita käyttävään, kasvavaan talouteen teollisen vallankumouksen myötä. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen on esitetty kommentteja, että taloustieteilijät tuntevat sekä taloushistoriaa että reaalimaailmaa huonosti. Taloustieteessä ei myöskään ole edes yhtenäistä teoriaa siitä, kuinka suuri fossiilisten polttoaineiden rooli elintasossamme on ja sen piirissä ei ymmärretä, että teollisessa vallankumouksessa oli pitkälti kyse siitä, että talouden kasvun orgaanisista rajoitteista murtauduttiin ulos mm. kivihiilen ja metallurgian kehittymisen toisiaan vahvistavin vaikutuksin. Tämä kirja tuo arvokkaan panoksensa Euroopan taloushistoriaan ja on kattava kuvaus energian roolista taloudellisessa kehityksessä. Kirjan toivoisi olevan tenttikirjana taloustieteen alan opinahjoissa ympäri maailman.

Lähteet

Seuraavista kirjoista saa hyvän kuvan energian roolista talouskasvussa. Kirjat 1 ja 4 ovat suhteellisen helppolukuisia. Kaksi keskimmäistä ovat haastavampia.

1. Energy and the Wealth of Nations
2. The Second Law of Economics: Energy, Entropy, and the Origins of Wealth
3. The Economic Growth Engine: How Energy and Work Drive Material Prosperity
4. Power to the People, Energy in Europe over the Last Five Centuries

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti