Seuraa sähköpostitse

maanantai 8. syyskuuta 2014

Suomenhevonen ja työmies eivät kalvenneet energiatehokkuudessa konemetsätaloudelle

Sixten Korkmanin mainiossa kirjassa Talous ja utopia havainnollistetaan metsätyön muuttunutta luonnetta esimerkkinä talouskasvua tuottavasta teknologisesta kehityksestä. Hiukan jatkettuna tämä analyysi antaa kuitenkin teknologian kehityksestä kuvan, joka saattaisi yllättää Korkmaninkin. 



Talous ja utopia (Docento 2013) on mielestäni mainio kirja - eräänlainen hyvinvointivaltion objektiivinen puolustuspuhe. Minusta kirjan näkemys teknologisesta kehityksestä ja talouskasvusta oli kuitenkin kapea. Korkman nostaa kirjassaan metsätalouden tehostumisen esimerkiksi teknologisen kehityksen mahdollistamasta tuottavuuskasvusta ja sitä seuraavasta talouskasvusta. Hänen mukaansa Suomessa oli 1950-luvulla talvisin puoli miljoonaa miestä metsätöissä, mutta nykyisin enää 6 000. Nämä ovat uskottavia lukuja. Korkmanin analyysi päättyy kuitenkin siihen, mistä minusta sen mielenkiintoisin osuus vasta alkaa. Jatkan seuraavassa siitä, mihin Korkman jäi.

Suomessa oli 1950-luvulla 400 000 suomenhevosta, joista uskoisin suurimman osan olleen metsätöissä talvisin sillä maatalouskäyttö hevosille lienee ollut vähäistä talviaikaan. Vaclav Smilin mukaan hevonen kykenee työskentelemään 600 watin teholla kahdeksan tunnin ajan. Hyväkuntoinen mies kykenee puolestaan 75 watin keskitehoon kahdeksan tunnin aikana. Hevonen vastaa siten teholtaan karkeasti kahdeksaa miestä 1950-luvun metsätöissä. Kahdeksantuntista työpäivää tekevä hevonen kuluttaa vuorokaudessa energiaa noin 120 MJ (riippuu mm. ruuansulatuksen tehokkuudesta, joka puolestaan riippuu mm. ravinnon laadusta). Monille  tutumpina kilokaloreina tuo vuorokautinen energiankulutus on noin 30 000.

Hevosta on kutsuttu joskus kauramoottoriksi, eikä mielestäni aivan aiheetta. "Polttomoottorina" hevonen on suhteellisen tehokas. Vaikka hevosen levossa kuluttama "ylläpitoenergia" lasketaan mukaan hyötysuhdetarkasteluun, niin noin 15 % hevosen syömästä energiasta päätyy hyödylliseen työhön. Hyötysuhde hevosella ei siten ole paljonkaan huonompi kuin monilla liikenteessä olevien autojen bensiinimoottoreilla. Hevosen arvo maataloudessa ei ole kuitenkaan ollut ensisijaisesti hyötysuhteessa vaan hetkellisessä tehossa. Maanviljelyssä oli ennen fossiilisia polttoaineita "pullonkauloja", joissa tarvittiin hetkellisesti paljon energiaa. Hevonen on lyömätön hetkellisen tehon tuottajana ja paljon kertookin se, että hevosta on kannattanut useissa tapauksissa ruokkia lähes vuosi muutamien viikkojen työrupeaman takia! Maanviljelys oli ennen vanhaan samaan tapaan tehorajoitteinen kuin vaikkapa pohjoismainen sähköverkko on nyt.

Voimme hiukan asioita olettamalla arvioida, että nykyään Suomen metsätalous kuluttaa noin 19 000 tynnyriä öljyä päivässä. Hevosten ruokkimiseen 1950-luvulla meni 16 000 päivätynnyrin verran (kemiallista) energiaa. Metsätyömiehet kuluttivat arviolta 2000 "öljytynnyriä" ruokaa päivässä. Näin ollen karkeasti laskettuna energiankulutus on kasvanut metsätaloudessa 1000 päivätynnyrillä. Ero on niin pieni, että se häviää oletuksiin ja itse asiassa on perusteltua sanoa, että energiatalousmielessä kehitys on siten likipitäen polkenut paikallaan. Tässä kuitenkin vertailtiin omenoita ja appelsiineja eli kauraa ja öljyä. Sixten Korkmanin ja muiden taloustieteilijöiden käyttämillä tuottavuusmittareilla mitattuna ollaan menty rajusti eteenpäin, koska kallista lihastyötä on korvattu halvemmalla, fossiilisella energialla. Toki teknologian kehitys on mahdollistanut kauran korvaamisen diesel-polttoaineella, joten ei Korkmanin voi sanoa väärässäkään olevan. Jonkun mielestä voisi olla perusteltua sanoa, että halvan dieselin mahdollistaman "subvention" ansiosta suomenhevonen ja sen taitava kaksijalkainen apuri syrjäytettiin metsätöistä.

Tällaisessa energiankulutuksen hahmottamisessa joutuu väistämättä yksinkertaistamaan asioita. Esimerkiksi kaura ei tupsahtanut hevosen eteen itsekseen vaan sen viljeleminen vaati työtä ja siten energiapanoksen. Hevoset kuluttivat Suomessa lähes saman verran energiaa (ravintona) kuin ihmiset 1950-luvulla eli maanviljelyksessä iso osa tarmosta on kohdistunut hevosten ruokkimiseen. Toki hevonen kasvissyöjänä oli tehokas myös tässä mielessä. Joka tapauksessa huomattava osa Suomen peltopinta-alasta on täytynyt olla valjastettuna hevosten ruokkimiseksi. Näin ollen diesel-voimaisen traktorin yleistyminen vapautti maataloustyöväkeä tätäkin kautta teolliseen työhön. Suomesta en kuitenkaan löytänyt tilastotietoa maatalouden kehityksestä, joten hahmottelen kehitystä Yhdysvaltain luvuilla.

Yhdysvalloissa hevosten ja muulien ruokkimiseen meni 25 % peltopinta-alasta vuonna 1910. Hevosia ja muuleja oli tuohon aikaan Yhdysvalloissa noin 24 miljoonaa ja asukkaita noin 76 miljoonaa. Yhdysvalloissa maan keskimääräinen hehtaarituotto energiaa maissin yms. muodossa lienee ollut paljon suurempi sata vuotta sitten kuin Suomessa 1950-luvulla, mutta toisaalta Suomessa hevosten ja ihmisten suhde oli vain noin 0,1 kun se Yhdysvalloissa oli yli 0,3. Nämä erot vaikuttavat eri suuntiin, joten näitä lukuja ei siten voi verrata toisiinsa. Tämän seikan jätin siten huomiotta analyysissä.

Vuonna 1910 Yhdysvalloissa oli vain noin 1000 traktoria eli jokaista traktoria kohti oli 24 000 hevosta ja 76 000 asukasta! Vain kahdeksan vuotta myöhemmin eli 1918 oli Yhdysvalloissa jo 85 000 traktoria! Tämä hurja kehitys Yhdysvaltojen maatalouden koneellistumisessa (tai siirtymisessä halpaan fossiiliseen energiaan, ihan kuinka halutaan) oli yhtenä osatekijänä Yhdysvaltojen suuressa lamassa 1930-luvulla. Maatalouden tuottavuus nousi niin hurjasti Yhdysvalloissa, että yhteiskunnan muutos ei pysynyt mukana. Traktori ja fossiiliset polttoaineet vapauttivat näet maaseudulta hurjasti väkeä työttömäksi. Oikeastaan vasta toinen maailmansota lopulta korjasi tilanteen. Suomessa maatalouden koneellistuminen tapahtui paljon myöhemmin.

Työmiehen "tehoja" on mielenkiintoista verrata sähköön. Sähkön erinomaisuudesta tehonlähteenä kertoo se, että hyväkuntoinen työmies kykenee tekemään noin hehkulampun teholla työtä. 75 Watin hehkulampun polttaminen 8 tuntia maksaa ehkä 5 eurosenttiä. Jos keskipalkkainen työntekijä polkisi 75 Watin hehkulamppua pyörittävää dynamoa työpäivän ajan, niin palkkasumma olisi sivukuluineen yli 200 euroa. Sähkö on tällä karkealla laskelmalla 4000-kertaisesti edullisempi tuontannontekijä kuin keskipalkkainen työntekijä. Ei liene yllättävää, että ihmisen ja eläinten tekemää työtä on kannattanut korvata sähkömoottoreilla liki aina kun mahdollista. Ihmisen ja eläimen lihasvoiman korvaaminen sähköllä on ollut kenties ihmiskunnan suurin tuottavuutta ja elintasoa parantava tekijä. Tietokoneet ja internet ovat tämän rinnalla tuottaneet suhteellisen vaatimattoman tuottavuuskehityksen - ainakin toistaiseksi. Työn tuottavuus on metsätaloudessa yli satakertaistunut 1950-luvusta tähän päivään, joten Korkman aivan aiheellisesti ottaa tämän esimerkiksi. Olisiko tuottavuus voinut kohota näin hurjasti jos fossiilisten polttoaineiden kulutusta ei olisi voinut samalla kasvattaa?

Haluan lopuksi esittää pahoitteluni niitä kohtaan, joita hevosen energiataloudellinen esineellistäminen mahdollisesti loukkaa. Kun laskin hevosen vuorokautista "ylläpitoenergiaa", niin väistämättä tuli mieleen, että pitäisikö olettaa, että hevosella on arvo sinänsä. Tästä "arvosta sinänsä" seuraisi, että ylläpitoenergiaa ei huomioitaisi, mikä nostaisi hevosen "hyötysuhdetta". Laskin ylläpitoenergian karkeasti myös työmiehelle, jota puolestaan humanisti kauhistelisi, koska tämä tarkoittaisi että ihminen olisi olemassa vain kahdeksantuntista työpäiväänsä varten ja olisi sen ulkopuolella vain energiataloudellinen kustannus. Näin ei tietenkään ole.

Lähteet


1. Talous ja utopia. Sixten Korkman, 2013.
2. Energy in nature and society. Vaclav Smil, 2007.
3. BP Statistical Review of World Energy 2014.
4. Öljyalan keskusliitto.
5. Made in the USA: The rise and retreat of manufacturing. Vaclav Smil, 2013.

P.S. Otin laskelmissa huomioon, että puunkorjuun volyymi on ollut 2000-luvulla noin kaksinkertainen 1950-lukuun nähden (lähde) kertomalla 1950-luvun luvut kahdella.

P.P.S. Eräs tarkkaavainen lukija kertoi pian kirjoituksen julkistamisen jälkeen, että hevoselle pitää joka tapauksessa antaa suhteellisen paljon ruokaa, jotta tämä ei sairastuisi vatsahaavaan. Hevonen näet erittää vatsahappoja jokseenkin riippumatta ravinnon määrästä. Tämä tarkoittaa, että hevosen pitää jonkin verran tehdä töitä tai harrastaa muuten liikuntaa, että ylimääräistä painoa ei kerry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti